Rakkaudesta sateeseen

IMG_1597Rakastan sadetta. Pirteää kevätsadetta, märkää kesäsadetta, raskasta syyssadetta. Hiljaista tihkua, vihmovia pisteleviä pisaroita, hitaasti metron ikkunalla vaeltavia vesilinjoja, yhtäkkistä kaatosadetta mustalta taivaalta. Kun kadut täyttyvät vesilätäköistä, vesi ropisee takin hupulle, puiden lehdet roikkuvat vedestä raskaina ja kauppojen mainosvalot heijastuvat märiltä kaduilta. Tyhjiltä kaduilta, sillä kukapa nyt ulkona haluaisi sateessa olla. Paitsi me harvat, jotka rakastamme sateen tuoksua, tuntua, ääntä.

Sade sopii syrjäänvetäytyvälle ja yksinäisyyttä rakastavalle luonnolleni erinomaisesti, sillä se saa kaikki ne teennäisen ystävälliset, rasittavat ihmiset pakenemaan koteihinsa sadetta suojaan. Juuri noina aikoina on ihaninta olla ulkona. Ja niinä onnellisina aikoina, kun sade jatkuu päivätolkulla, ehtii itsekin myös ihastella pisaroita kodin ikkunoiden pinnoilla ja kuunnella sateen somaa ropinaa kattoon ja asvalttiin avoimesta ikkunasta. Laittaa pari kynttilää palamaan ja keittää jättimäisen kupillisen teetä tai kaakaota.

Sade on parasta millä tahansa tavalla ja missä vain muodossa nautittuna ♥ (huom! Kyllä tykkään myös auringosta! Silloin on vaan niin paljon ihmisiä ulkona pilaamassa nautintoa.)

IMG_1490 IMG_1507IMG_3384IMG_2830 IMG_2832 IMG_5008 IMG_5910 IMG_7058/ Rain. Stockholm, Iceland, Norway

Sommar på Söder

Södermalm, Söder, Tukholman hipster-mekka. Merimiespipo, Vansit, repalelahkeiset pillifarkut, skeittilauta ja reppu. Ekoruokaa ja ituhippeilyä, omavalmisteista olutta ja liian lyhyiden kuonojen vuoksi hengitysvaikeuksissaan röhiseviä ranskanbuldoggeja. Miesten pitkät parrat ja naisten ylisuuret ruutupaidat napapaitojen päällä. Yleistämistä, mitähä? (Tosin Tukholmahan on tyyli- ja ihmistyyppiyleistämisen luvattu maa, jossa asukkaiden tavoitteena on tiettyyn muottiin itsensä mahduttaminen, joten..)

Olen viettänyt Söderillä hävettävän vähän aikaa Tukholma-vuosinani. Voin kuitenkin kertoa, että Götgatanilta löytyy shoppailua (Lush, Monki, Starbucks..) ja kuppiloita ja kahviloita ja sieltä näkyy Globen. Viking Linen terminaali on kätevästi Söderillä, ja sen lähellä minimalistisen hieno valokuva(us)museo Fotografiska. Hermans on ylistetty vegeravintola, jossa vierailu edelleenkin kuuluu most do -listalleni. SoFo, Söder om Folkungagatan (tai South of Folkungagatan) pitää kuulemma sisällää pikkuputiikkeja ja kotoisia kahviloita: huonona tukholmalaisena ja vielä huonompana materialistina en tuolla ole pahemmin kierrellyt. Paitsi että Vitabergsparken on hieno ja kiva ja sellainen pussikaljapaikka vähän vanhemmillekin, kuin laittoman pussikaljan litkuttelijoille.

Pohjoinen Söder tarjoaa kuitenkin parhaan näkymän Gamla Stanin ylle sekä aavan meren (no, ainakin järven) tuolla puolen siintävälle Kungsholmenille. Rentoa hengailua puistossa tai kallioille ja söpösöpöjä, menneistä ajoista muistuttavia puutaloja. Suosittelen vierailemaan!

IMG_7427IMG_3073 IMG_3193 IMG_3206 IMG_7416 IMG_7434 IMG_7440/ Södermalm, Stockholm, June 2013 & August 2015

Elokuun aurinko ja rakkauden päivä

Elokuun ensimmäinen toi mukanaan paitsi katuja tärisyttävää rakkautta priden muodossa, myös auringon! Pridestä en valitettavasti saanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa, mutta kauniista loppupäivästä sentään pari hassua.

Silti jos jotain tulen tästä päivästä muistamaan, on se se ilo ja rakkaus ja avoimuus, jota Tukholma tänään pride-paraatin muodossa huokui. Tuskin voin edes kuvitella, miltä useimmista tukholma-ystävistäni tuntuu, kun yhtenä päivänä vuodessa he saavat tanssia ja taputtaa satojen tuhansien joukossa, bassonjytkeessä, ilossa ja auringossa, ympärillään vain ihmisiä, jotka hyväksyvät sen, että heidänkin rakkaus poika- ja tyttöystäviään kohtaan on aitoa rakkautta ja oikein.

Kulkueessa marssi oman plakaatinsa takana puolueita, urheiluseuroja, poliiseja ja palomiehiä ja opettajia, juutalaisia, kurdeja, yliopistoja ja ammattijärjestöjä. En voinut kuin ihmetellä, kuinka jossain päin maailmaa tapetaan tai rankaistaan rakkaudentunteiden takia, vaikka oletettavasti rakkaus ei tunne rajoja eikä sitä, että toisten rajojen sisällä sitä saa tuntea samaa sukupuolta kohtaan ja toisten rajojen sisäpuolella ei. Ja miten hullua onkaan, että kerran vuodessa täytyy järjestää ei-heteronormisen rakkauden paraati, ja muina päivinä vuodesta kaikki nuo sadat tuhannet ihmiset saavat elää epäluulossa sen suhteen, voivatko he näyttää rakkauttaan kadulla käsiä pitelemällä ilman, että joku kokee asiakseen kommentoida sitä ikävästi. Tai tulevatko kivitetyiksi hengiltä rakkautensa vuoksi.

Toki mahtavaa, että edes tuo yksi päivä vuodesta on omistettu kaikenlaiselle rakkaudelle, mutta eikö kaikenlaisen rakkauden pitäisi olla itsestäänselvästi hyväksyttyä minä päivänä vuodesta ja missä päin maailmaa vain?

IMG_3075IMG_3068IMG_3063/ Sunny first of August, Stockholm, 2015 (& peace, love and respect ftw!)