Ulkosuomalainen Suomi-lomalla

Satuinpa sopivasti eilen lukemaan Hesarin sivuilta muka-hauskan, toivoakseni sarkastisen kolumnin ”Tällainen on Suomi ulkosuomalaisen silmin”. Samalla työpaikkani toinen suomalainen on jäämässä huomenna viikon lomalle, joten viime aikoina on tullut puhuttua jonkinkin verran aiheesta ”loma-Suomi”. Joten jos mainitussa kolumnissa toivottavasti pulppuava sarkasmi on suunnattu Suomessa asujille, jotka kuvittelevat kaikkien ulkosuomalaisten tekevän noita asioita lomallaan, niin täältä tulee ainakin meikäläisen totuus!

IMG_7958Meinasin vetäistä aamuteet väärään kurkkuun lukiessani, miten ”[lomalainen] ripustautuu vartiksi jokaisen kaulaan, tirauttaa pienet itkut ja pyyhkii ripsivärit muiden kauluksille.” Halaako suomalaiset toisiaan?! Myöskään Mari-kankaat tai Artekin koivujakkarat eivät Suomeen mennessäni kuuluisi ostoslistalle, sillä niitä saa muualtakin, vähintään netistä. Ainakin Euroopasta löytyy myös hapankorppuja, Finn Crispejä, aika hyvin: toki Ruotsista vissiin helpommin kuin monesta muusta paikasta (mutta kyllä Islantikin noiden suhteen on hyvin kunnostautunut). Ruisleivän kaipuun ja haalimisen voin tosin allekirjoittaa: Ruotsin kaupoista sitä saa vain Fazerin pussissa, joka Suomessa ollessa on iso no-no. Myös (uutuus)jäätelöistä pystynee suomalainen kansa puhumaan keskivertoihmistä enemmän, eikä kauppojen metrimittaisille jäätelötiskeille rynniminen ole yhtään tavatonta käyttäytymistä meikäläiseltäkään.. Mutta moniko ostaa juuri Suffeli Puffeja? (Ahh Suffelit ja nostalgia, ala-asteeni omien hiihto- ja yleisurheilukisojen vakiopalkinto mitalien ohessa, nam!) Miksi ostaa suomalaista jaloviinaa, kun yhtä ällöttäviä litkuja löytyy mistä maasta vain? Ja mikä himskutti on Juliet Jonesin sydän?! (Kiitos Wikipedia olemassaolostasi, olen taas kartalla ja tietoinen siitä, että kolumnin kirjoittaja on itseni kanssa eri sukupolvea – ehkä selittää nuo Suffeli Puffitkin.)

Se, minkä osalta mun ja Tampereelta kotoisin olevan työkaverini Suomi-lomat eroavat toisistaan, on lähinnä se, että kollegani kiertää päivät pitkät eronneiden vanhempiensa, uteliaiden sukulaistensa ja hyvien ystäviensä luona niin, että iloitsee takaisin Tukholmaan tullessaan omasta rauhasta. Mulle taas on jo melkoista sukulointia, jos vanhempieni ja veljeni sekä hänen kihlattunsa lisäksi näen kummivanhempiani, jotka tosin ovat ihan oikeastikin sukua. Pienellä suvulla on siis ehdottomasti puolensa! Lukioaikaisten kavereidenkaan kanssa en enää nykyään juuri törmäile: tavatessamme tuntuu siltä, kuin meillä ei olisi mitään sanottavaa toisillemme. Elämme ilmeisesti ihan eri maailmoissa, vaikka välissä onkin vain puoli maata metsää ja pätkä Itämerta. Parhaimmat Suomi-kaverini taas asuvat Etelä-Suomessa, ja mahdollisuuksien mukaan, ts. junien ja lentojen odotteluajoista riippuen, pyrin kyllä tapaamaan ainakin jonkun heistä joka kerta Suomessa käväistessäni.

IMG_7950Mitä sitten teen kesälomalla Suomessa? Nautin luonnosta ja sen hiljaisuudesta, vanhempien puolen hehtaarin tontin tuomasta rauhasta jossa voi huoletta keikistellä bikineissä, sekä olkkarin seinän takaa löytyvästä saunasta. Uin syrjäisillä rannoilla ja pyöräilen, lenkkeilen ja rullaluistelen hiljaisilla teillä. Samoilen metsissä helposti tunnista toiseen ja popsin marjoja. Ahmin äidin tekemiä karjalanpiirakoita ja hamstraan mukaani Ässä Mixejä, TV-pusseja, Remixejä ja Sirkusaakkosia. Testaan niitä jätskiuutuuksia joo. Töllötän vanhempieni mukana Emmerdalen joka päivä ja saatan vilkaista Salkkareita, todennäköisesti tulee nähtyä myös joku Suomi-leffa. Ihmettelen radiosta kuuluvaa musiikkia, koska a) sieltähän kuulee rokkia! Ihan perusmassakanavilta! Ihan vakavaa rokkia!!, b) en ole koskaan kuullutkaan 80% prosentista niistä suomalaisista artisteista, joita radiosta kuulee. Todennäköisesti kuuntelen jonain iltana joitain hyllystäni löytyviä levyjä, ts. Apulantaa (sitä vanhaa tuotantoa), Don Huonoja (todellinen musiikkirakkauteni lukiossa), Elastista (Elaksis Kivi ftw!), Kwania ja Suomirokkia. Ja jos sää on kutakuinkin suotuisa, pääsen todennäköisesti maalaamaan / repimään nauloja / hakkaamaan halkoja / ajamaan ruohoa / kitkemään kukkapenkkejä (kaikki tää on oikeasti kivaa, kun eihän täällä kaupungissa ikinä pääse tekemään mitään fyysistä työtä! Joten kaikille maalla asuville teineille, joita pihatyöt eivät voisi vähempää kiinnostaa: tulet vielä kaipaamaan niitä, kun muutat kaupunkiin ja välttääksesi seinille hyppimistä omassa asunnonloukossasi joudut lähtemään julkisille lenkkipoluille muiden pällisteltäväksi tai betonipunkkerikuntosalin tekoilmaa hengittämään. Nauti siis vielä hyötyliikunnasta kun voit!).

Jos pitäisi tiivistää ihanteellinen Suomi-lomani yhteen päivään, niin parkeeraisin itseni meidän koiran kanssa rantasaunan lähettyville luontoon ja mussuttaisin karjalanpiirakoita munavoilla sekä tuoreita mustikoita suoraan puskista.

IMG_7829/

Yksi asia, jota en muuten ennen ulkomaille muuttoa ollut lainkaan ajatellut: kun asut ulkomailla, vähentyvät muut ulkomaanmatkailut helposti, koska lomilla lähdetään sinne koto-Suomeen. Tuntuu siltä, että lomalla on pakko lähteä Suomeen, ihan vain koska perheesi haluaa nähdä sut joskus. Toisaalta on siellä Suomessa kyllä kiva vierailla kunhan ei asumaan tarvitse jäädä, mutta välillä katselen kieltämättä kateellisena Facebookista Suomessa asuvien kavereiden lomia ihan muilla mailla ilman, että omatunto kotimaata kohtaan alkaa heillä kolkuttaa. Mutta oma valintapa tämä ulkomailla asuminen mulle on, joten ei auta valittaa!

Kotikonnut

kotikonnut1kotikonnut6Täältä mie olen kotoisin. Pohjois-Karjalan metsistä, järvien rannoilta, hyttysten ininästä. Talven pakkasissa ja kesän helteissä kasvanut, varpaat paljaina ruohossa juosten, sormet tunnottomiksi kohmenneina tallille kipittäen. Eläinten parissa, luonnon keskellä, omissa oloissani, takkatulen lämmössä, aamu-usvassa kameran kanssa, ala-asteella 60 oppilaan kyläkoulussa roksaa leikkien. Hiihtäen, kävellen, luontoa hengittäen, pyöräillen, rullaluistellen, ratsastaen, lapsena isän kanssa kajakoiden, järvessä uiden.

kotikonnut12kotikonnut9Nykyään käyn vierailulla vain kerran, pari vuodessa. Poissa ollessani kaipaan kotiseudun loputonta luontoa, hiljaisuutta, kotipihan vihreää ruohoa ja marjapensaita, kymmenien kilometrien päähän ulottuvia hiihtolatuja ja äidin tekemiä karjalanpiirakoita. Kesän kuivaa hellettä. Lumikylpyjä takapihalla suoraan saunasta ilman rihman kiertämää. Lähikauppa-supermarketin hyytävää ilmastointia kesäkuumalla ja pulahdusta lähilampeen jäätelönhakureissulta kotiin pyöräillessä. Umpihankikahlailua täydellisen hiljaisessa metsässä.

kotikonnut3
kotikonnut10
kotikonnut8
Untitled-5
kotikonnut11
kotikonnut4
kotikonnut5
kotikonnut7

Toki kaipaan myös kaikkia elämäni eläimiä, joista useimpia en enää pääse tapaamaan. Mutta ihanat muistot matkaavat aina mukanani, minne ikinä menenkin.