Maijas mellanmål: brie-ruisleipä

Tän hetken herkkuvälipala, mellanmål, mellis:

  • luomuruispala margariinilla/voilla/vastaavalla (osötat ekologiskt rågbröd)
  • brie-juustoa (brieost)
  • luomuhunajaa (eko-honung)
  • auringonkukansiemeniä (solroskärnor)

Heitä voidellut leivänpalat mikroon lämpiämään siksi aikaa kun kaivat muut ainekset kaapista; sujauta pari siivua brietä lämpimien leipien päälle ja lämmitä taas mikrossa kunnes juusto alkaa hitusen näyttää sulamisen merkkejä; lorauta hunajaa ja ripottele auringonkukansiemeniä päällimmäiseksi ja nomnomnauti! Sopivaa sekä makean- että suolaisennälkään, hullun hyvää ja aika terveellistäkin!brieleipä

Mainokset

Ulkosuomalainen Suomi-lomalla

Satuinpa sopivasti eilen lukemaan Hesarin sivuilta muka-hauskan, toivoakseni sarkastisen kolumnin ”Tällainen on Suomi ulkosuomalaisen silmin”. Samalla työpaikkani toinen suomalainen on jäämässä huomenna viikon lomalle, joten viime aikoina on tullut puhuttua jonkinkin verran aiheesta ”loma-Suomi”. Joten jos mainitussa kolumnissa toivottavasti pulppuava sarkasmi on suunnattu Suomessa asujille, jotka kuvittelevat kaikkien ulkosuomalaisten tekevän noita asioita lomallaan, niin täältä tulee ainakin meikäläisen totuus!

IMG_7958Meinasin vetäistä aamuteet väärään kurkkuun lukiessani, miten ”[lomalainen] ripustautuu vartiksi jokaisen kaulaan, tirauttaa pienet itkut ja pyyhkii ripsivärit muiden kauluksille.” Halaako suomalaiset toisiaan?! Myöskään Mari-kankaat tai Artekin koivujakkarat eivät Suomeen mennessäni kuuluisi ostoslistalle, sillä niitä saa muualtakin, vähintään netistä. Ainakin Euroopasta löytyy myös hapankorppuja, Finn Crispejä, aika hyvin: toki Ruotsista vissiin helpommin kuin monesta muusta paikasta (mutta kyllä Islantikin noiden suhteen on hyvin kunnostautunut). Ruisleivän kaipuun ja haalimisen voin tosin allekirjoittaa: Ruotsin kaupoista sitä saa vain Fazerin pussissa, joka Suomessa ollessa on iso no-no. Myös (uutuus)jäätelöistä pystynee suomalainen kansa puhumaan keskivertoihmistä enemmän, eikä kauppojen metrimittaisille jäätelötiskeille rynniminen ole yhtään tavatonta käyttäytymistä meikäläiseltäkään.. Mutta moniko ostaa juuri Suffeli Puffeja? (Ahh Suffelit ja nostalgia, ala-asteeni omien hiihto- ja yleisurheilukisojen vakiopalkinto mitalien ohessa, nam!) Miksi ostaa suomalaista jaloviinaa, kun yhtä ällöttäviä litkuja löytyy mistä maasta vain? Ja mikä himskutti on Juliet Jonesin sydän?! (Kiitos Wikipedia olemassaolostasi, olen taas kartalla ja tietoinen siitä, että kolumnin kirjoittaja on itseni kanssa eri sukupolvea – ehkä selittää nuo Suffeli Puffitkin.)

Se, minkä osalta mun ja Tampereelta kotoisin olevan työkaverini Suomi-lomat eroavat toisistaan, on lähinnä se, että kollegani kiertää päivät pitkät eronneiden vanhempiensa, uteliaiden sukulaistensa ja hyvien ystäviensä luona niin, että iloitsee takaisin Tukholmaan tullessaan omasta rauhasta. Mulle taas on jo melkoista sukulointia, jos vanhempieni ja veljeni sekä hänen kihlattunsa lisäksi näen kummivanhempiani, jotka tosin ovat ihan oikeastikin sukua. Pienellä suvulla on siis ehdottomasti puolensa! Lukioaikaisten kavereidenkaan kanssa en enää nykyään juuri törmäile: tavatessamme tuntuu siltä, kuin meillä ei olisi mitään sanottavaa toisillemme. Elämme ilmeisesti ihan eri maailmoissa, vaikka välissä onkin vain puoli maata metsää ja pätkä Itämerta. Parhaimmat Suomi-kaverini taas asuvat Etelä-Suomessa, ja mahdollisuuksien mukaan, ts. junien ja lentojen odotteluajoista riippuen, pyrin kyllä tapaamaan ainakin jonkun heistä joka kerta Suomessa käväistessäni.

IMG_7950Mitä sitten teen kesälomalla Suomessa? Nautin luonnosta ja sen hiljaisuudesta, vanhempien puolen hehtaarin tontin tuomasta rauhasta jossa voi huoletta keikistellä bikineissä, sekä olkkarin seinän takaa löytyvästä saunasta. Uin syrjäisillä rannoilla ja pyöräilen, lenkkeilen ja rullaluistelen hiljaisilla teillä. Samoilen metsissä helposti tunnista toiseen ja popsin marjoja. Ahmin äidin tekemiä karjalanpiirakoita ja hamstraan mukaani Ässä Mixejä, TV-pusseja, Remixejä ja Sirkusaakkosia. Testaan niitä jätskiuutuuksia joo. Töllötän vanhempieni mukana Emmerdalen joka päivä ja saatan vilkaista Salkkareita, todennäköisesti tulee nähtyä myös joku Suomi-leffa. Ihmettelen radiosta kuuluvaa musiikkia, koska a) sieltähän kuulee rokkia! Ihan perusmassakanavilta! Ihan vakavaa rokkia!!, b) en ole koskaan kuullutkaan 80% prosentista niistä suomalaisista artisteista, joita radiosta kuulee. Todennäköisesti kuuntelen jonain iltana joitain hyllystäni löytyviä levyjä, ts. Apulantaa (sitä vanhaa tuotantoa), Don Huonoja (todellinen musiikkirakkauteni lukiossa), Elastista (Elaksis Kivi ftw!), Kwania ja Suomirokkia. Ja jos sää on kutakuinkin suotuisa, pääsen todennäköisesti maalaamaan / repimään nauloja / hakkaamaan halkoja / ajamaan ruohoa / kitkemään kukkapenkkejä (kaikki tää on oikeasti kivaa, kun eihän täällä kaupungissa ikinä pääse tekemään mitään fyysistä työtä! Joten kaikille maalla asuville teineille, joita pihatyöt eivät voisi vähempää kiinnostaa: tulet vielä kaipaamaan niitä, kun muutat kaupunkiin ja välttääksesi seinille hyppimistä omassa asunnonloukossasi joudut lähtemään julkisille lenkkipoluille muiden pällisteltäväksi tai betonipunkkerikuntosalin tekoilmaa hengittämään. Nauti siis vielä hyötyliikunnasta kun voit!).

Jos pitäisi tiivistää ihanteellinen Suomi-lomani yhteen päivään, niin parkeeraisin itseni meidän koiran kanssa rantasaunan lähettyville luontoon ja mussuttaisin karjalanpiirakoita munavoilla sekä tuoreita mustikoita suoraan puskista.

IMG_7829/

Yksi asia, jota en muuten ennen ulkomaille muuttoa ollut lainkaan ajatellut: kun asut ulkomailla, vähentyvät muut ulkomaanmatkailut helposti, koska lomilla lähdetään sinne koto-Suomeen. Tuntuu siltä, että lomalla on pakko lähteä Suomeen, ihan vain koska perheesi haluaa nähdä sut joskus. Toisaalta on siellä Suomessa kyllä kiva vierailla kunhan ei asumaan tarvitse jäädä, mutta välillä katselen kieltämättä kateellisena Facebookista Suomessa asuvien kavereiden lomia ihan muilla mailla ilman, että omatunto kotimaata kohtaan alkaa heillä kolkuttaa. Mutta oma valintapa tämä ulkomailla asuminen mulle on, joten ei auta valittaa!

Sommar på Söder

Södermalm, Söder, Tukholman hipster-mekka. Merimiespipo, Vansit, repalelahkeiset pillifarkut, skeittilauta ja reppu. Ekoruokaa ja ituhippeilyä, omavalmisteista olutta ja liian lyhyiden kuonojen vuoksi hengitysvaikeuksissaan röhiseviä ranskanbuldoggeja. Miesten pitkät parrat ja naisten ylisuuret ruutupaidat napapaitojen päällä. Yleistämistä, mitähä? (Tosin Tukholmahan on tyyli- ja ihmistyyppiyleistämisen luvattu maa, jossa asukkaiden tavoitteena on tiettyyn muottiin itsensä mahduttaminen, joten..)

Olen viettänyt Söderillä hävettävän vähän aikaa Tukholma-vuosinani. Voin kuitenkin kertoa, että Götgatanilta löytyy shoppailua (Lush, Monki, Starbucks..) ja kuppiloita ja kahviloita ja sieltä näkyy Globen. Viking Linen terminaali on kätevästi Söderillä, ja sen lähellä minimalistisen hieno valokuva(us)museo Fotografiska. Hermans on ylistetty vegeravintola, jossa vierailu edelleenkin kuuluu most do -listalleni. SoFo, Söder om Folkungagatan (tai South of Folkungagatan) pitää kuulemma sisällää pikkuputiikkeja ja kotoisia kahviloita: huonona tukholmalaisena ja vielä huonompana materialistina en tuolla ole pahemmin kierrellyt. Paitsi että Vitabergsparken on hieno ja kiva ja sellainen pussikaljapaikka vähän vanhemmillekin, kuin laittoman pussikaljan litkuttelijoille.

Pohjoinen Söder tarjoaa kuitenkin parhaan näkymän Gamla Stanin ylle sekä aavan meren (no, ainakin järven) tuolla puolen siintävälle Kungsholmenille. Rentoa hengailua puistossa tai kallioille ja söpösöpöjä, menneistä ajoista muistuttavia puutaloja. Suosittelen vierailemaan!

IMG_7427IMG_3073 IMG_3193 IMG_3206 IMG_7416 IMG_7434 IMG_7440/ Södermalm, Stockholm, June 2013 & August 2015

Kirjaimellisesti kauniita sanoja

Pitäkää sitten vaikka hulluna, mutta viime päivinä päässäni on niin töissä kuin metrossakin vilissyt kauniita suomalaisia sanoja. Sellaisia, jotka ei aina välttämättä ehkä tarkoita niitä kauneimpia asioita (vaikka monesti kyllä tarkoittavatkin, kuten listaltani käy ilmi), mutta jotka kuitenkin helisevät korvissa ja liukua leyhähtelevät kevyesti suusta kielen kieputuksessa, tai pulpahtelevat huulilta kuin ilmakuplat vedessä. Sellaisia, jotka maistuvat ja tuntuvat hyvältä, jotka hetken suussa pyörittyään kuulostavat siltä, kuin eivät olisi mitään järjellistä kieltä ollenkaan.  Olen listannut noita sanoja post-it-lapuille ja lytännyt myttyyn farkkujen ja hameen taskuihin, etten vain unohtaisi. Miksipä en siis esittelisi listaa muillekin, jotta kaikki muistaisivat, että suomen kieli on ihan hirmuisen kaunis! Unohdetaan hetkeksi ne tunkkaisen tuntuiset sanat, kuten vaikka ”kukka”, ”pelto” tai ”kähveltää” (vaikka toisista nuokin sanat voivat olla kauniita, mitäpä sitä maksuasioista kiistelemään).

(H-kirjain on, näemmä, ehdoton kauneuslempparini. Ehkä varsinkin sen jälkeen, kun ulkomaalaiset ystäväni ovat ihmetelleet, miten vaikea ”suomalainen h” on lausua, esimerkiksi sanassa ”kahvi”: kuin hiljainen, varovainen henkäys vain, joka ei oikeastaan kuulu, mutta jonka poissaolon kyllä huomaisi. Huomioimisen arvoista lienee myös ä-kirjaimen/äänteen puuttuminen kauniista sanoista..)

aava
haave
haikea
halla
hikka
hiljaa
huhua
humina
humu
huurre
kaiku
kamiina
karrella
kuvia
lammella
lumme
luonne
nuha
sumu
uinua
ulappa
utua
varas
vuoret
öisin

Mitkä sanat ovat muiden suosikkeja?

Elokuun aurinko ja rakkauden päivä

Elokuun ensimmäinen toi mukanaan paitsi katuja tärisyttävää rakkautta priden muodossa, myös auringon! Pridestä en valitettavasti saanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa, mutta kauniista loppupäivästä sentään pari hassua.

Silti jos jotain tulen tästä päivästä muistamaan, on se se ilo ja rakkaus ja avoimuus, jota Tukholma tänään pride-paraatin muodossa huokui. Tuskin voin edes kuvitella, miltä useimmista tukholma-ystävistäni tuntuu, kun yhtenä päivänä vuodessa he saavat tanssia ja taputtaa satojen tuhansien joukossa, bassonjytkeessä, ilossa ja auringossa, ympärillään vain ihmisiä, jotka hyväksyvät sen, että heidänkin rakkaus poika- ja tyttöystäviään kohtaan on aitoa rakkautta ja oikein.

Kulkueessa marssi oman plakaatinsa takana puolueita, urheiluseuroja, poliiseja ja palomiehiä ja opettajia, juutalaisia, kurdeja, yliopistoja ja ammattijärjestöjä. En voinut kuin ihmetellä, kuinka jossain päin maailmaa tapetaan tai rankaistaan rakkaudentunteiden takia, vaikka oletettavasti rakkaus ei tunne rajoja eikä sitä, että toisten rajojen sisällä sitä saa tuntea samaa sukupuolta kohtaan ja toisten rajojen sisäpuolella ei. Ja miten hullua onkaan, että kerran vuodessa täytyy järjestää ei-heteronormisen rakkauden paraati, ja muina päivinä vuodesta kaikki nuo sadat tuhannet ihmiset saavat elää epäluulossa sen suhteen, voivatko he näyttää rakkauttaan kadulla käsiä pitelemällä ilman, että joku kokee asiakseen kommentoida sitä ikävästi. Tai tulevatko kivitetyiksi hengiltä rakkautensa vuoksi.

Toki mahtavaa, että edes tuo yksi päivä vuodesta on omistettu kaikenlaiselle rakkaudelle, mutta eikö kaikenlaisen rakkauden pitäisi olla itsestäänselvästi hyväksyttyä minä päivänä vuodesta ja missä päin maailmaa vain?

IMG_3075IMG_3068IMG_3063/ Sunny first of August, Stockholm, 2015 (& peace, love and respect ftw!)

Maijas matlåda (4: huippuhelppo pastajuttu)

Pitkän ulkona vietetyn (aurinko! pride! AURINKO!) päivän jälkeen olin matkalla kotiin huippunälkäisenä, ruoanlaittoinspis nollassa. Suunnittelin jo take awayta tai kaupan pakastepitsaa, mutta ei. Ei huvittanut maksaa ekstraa siitä, että joku laittaisi ruokaa minulle – vaikka se sitten olisikin reilusti maukkaampaa, hehe. Pakastepitsoja kohtaan taas olen kehittänyt suuren vastenmielisyyden, sillä onhan ne nyt melkoisen kaukana luonnollisesta ruoasta ja täynnä ties mitä lisäaineita. Siispä ruokailuni pelastukseksi koitui kauppa, joka mainosti tarjouksessa olevia pastojaan! Koska kotoa jo löytyi tomaattimurskaa, kirsikkatomaatteja ja parsakaalia, päätin vain keitellä ne pastan kaveriksi, ja oheen ostin vielä salaattijuustoa (ts. ”fetaa”). Tässäpä siis tämän nälkäpäivän pikainen pelastaja:

Jokakodin pikapasta

  • Keitä tarvittava määrä vettä keittimessä, kaada se sitten kattilaan lämpimälle keittolevylle ja pastaa sekaan, keitä pastapaketin ohjeen mukaan. (pasta [penne])
  • Heitä vähän parsakaalia toiseen kattilaan ja keitettyä vettä päälle, anna kiehua kevyesti muutama minuutti. (broccoli)
  • Kaada parsakaalit siivilään valumaan ja korvaa ne kattilassa purkillisella tomaattimurskaa sekä puolitetuilla kirsikkatomaateilla. (krossade tomater, körsbärstomater)
  • Anna tomaattimurskan kiehua hetki lievällä lämmöllä, paloittele salaattijuusto / feta. (salladsost / feta)
  • Kun pasta on valmista, siirrä parsakaalit siivilästä lautaselle/lounasrasiaan ja valuta pasta siivilässä.
  • Tadaa, tarjoile pasta tomaattimurska ja salaattijuusto päällysteenään parsakaalin kaverina.

matlada4